maanantai 30. heinäkuuta 2012

Wedding day

Lauantaina oli rakkaan serkkuni hääpäivä. J on aina ollut kuin isoveli, jota en ikinä saanut, ja voi kuinka paljon me lapsena ollaan tapeltu. Tai J:n mukaan hän "karaisi" mua, ja minähän tempperamenttisena tietenkin aina suutuin. Mutta niinhän ne sisarukset aina tekeekin, miksei myös serkukset. Päivä oli todella kaunis, ja tässä ensimmäinen osa kuvista, toinen osa tulee perästä (mulla on vähän liikaakin näitä kuvia...).





Ennen häitä mentiin viemään tavarat hotelliin, jossa majoituttiin yö (mullahan oli niin kauheen pitkä matka kotiinkin..). Ihana hotelli ei edes tuntunut perus hotellilta, koska sisustuksen ja mukavuuteen oli panostettu niin mielettömästi. Majotuin Saran kanssa samaan huoneeseen, joka työntekijänä oli valinnut meille ihan mielettömän upean huoneen, vaikka muidenkin huoneet oli ihania. Erityisesti rakastuin sisustusporrasyöpöytään, jossa olikin samanlainen radio, mikä meidän keittiöstä löytyy, tämä kappale vaan ei sattunut toimimaan. Sänky oli supermukava ja petivaatteet egyptiläistä puuvillaa. Sen vajaan viisi tuntia, mitä ehti nukkua, nukutti erittäin makoisasti. Nopean vaatteidenvaihdon jälkeen lähdettiin tilataksilla kohti Tuomiokirkkoa, ja matka vähän jännitikin, kun kuski veti kylmän viileästi yksisuuntaista väärään suuntaan. No päästiin kirkolle kuitenkin, ja vielä ajoissa.



Sneakpeakia asusta. Mekko näyttää enemmän pinkiltä kuvassa kun mitä on, se on enemmänkin neonaprikoosi.



Riisin sijaan hääparin päälle heiteltiin vaaleanpunaisia ruusun terälehtiä. Kuvassa äitini käsi, I'm not that old!





Saturday I spent on my cousin's wedding. The day was beautiful, and so was the couple. We spend the night in a hotel, which was reall cozy and decorated with a good taste, not at all like normal hotels, but more homey. The church was beautiful and after the ceremony we threw pink rose petals to congratulate them. More of the actual party coming, I have so many pictures from there.

torstai 19. heinäkuuta 2012

Don't hold your breath

Mä en ennen tykännyt yhtään käyttää sormuksia, mutta nyt mulla on melkein päivittäin vasemman käden keskisormessa joku sormus, vähintäänkin töissä ollessa. Myös tosi monet rannekorut on mulle auttamattomasti liian isoja, ja valuu pois paikaltaan, mutta nyt löysin kyllä nää kaks yhdistävän mielettömän upeen korun.



Ensin oli kauheita vaikeuksia oppia käyttämään tota, kun se on kokoajan jossain kiinni jos ei varo yhtään, ja kun yrittää kurkotella jotain niin se jää tietenkin jotenkin niin, että keskisormi on jossain ihme lukitusasennossa. Mutta käyttämällä oppii, normaalisti se olisi lentänyt samantien menemään, mutta tykkäsin ideasta niin paljon, että siedin (?) vaan sitä, ja nyt se on yksi ihan lempparikoruista. Lisäksi sen saa vielä tarpeeksi kireellekin mun ranteelle, vaikka itselleen sen laittaminen on vähän haasteellista (lukolliset rannekorut ja minä ei vaan yhdistelmänä toimi). Olis voinut ehkä kuviin lakata kynnet jotenkin kivasti, mut ei jaksanut, hehee, laiska.



Dress: Gina Tricot
Hairflower: Glitter
Bracelet-thingy: Glitter


Koska ulkona satoi vettä, niin päätin sitten itse tehdä sitä kesää kesäisellä mekolla ja tukkakukkajutskalla. Jos on kesä, niin sitten myös on kesä, ei jaksa ainaisia vesisateita.

Jee huomenna Poriin jazzailemaan jee!

keskiviikko 18. heinäkuuta 2012

It’s so hard to see just who you are

Ihana vapaapäivä! Työputken jälkeen on niin rentouttavaa kun ei tarvitse laittaa sitä herätyskelloa soimaan ja saa tehdä mitä vaan huvittaa. Varsinkin kun mulla on ollut melkein pelkästään iltavuoroja, jollon päivä menee kaavaa herää-syö-lähde töihin-tule töistä-mene nukkumaan. Siinä ei hirveesti muuta ehdi tekemään.

(Meinasin ilahduttaa tätä postausta kuvilla Villen kansiosta, onneks tajusin kuitenkin siirtyä omaan kansiooni :D)

Kivasti näkyy vielä muuttolaatikoiden hyötykäyttöä kuvissa. Meille paistaa iltapäivästä aika myöhään iltaan aurinko tänne, niin kuumuus on aika sietämätön välillä, varsinkin kun parvekekin on lasitettu, eli sen oven avaaminen vain pahentaa asiaa. Ja huomatkaa supersöpöt leopardilakanat. Arvatkaa kumpi valitsi.


Top: Cubus
Skirt: H&M
Necklace: Glitter

Yks lapsekkaasti innostunut tyttö uuden hameensa kanssa. Tosiaan kuvissa oliskohan viime torstain työasua. Mä vaan rakastan ton hameen helmaa, kävellessä se on kun viitta perässä. Se laskeutuu superkauniisti, ja pienestäkin liikkeestä se ottaa liikettä, ja on superilmava. Ostin ensin pinkkinä, ja sitten oli haettava mustakin. Turkoosikin siitä olis ollut, mutta se ei jotenkin iskenyt niinkuin nää kaks.

Muuttopäivien jälkeen sairastin sellasen kivan oksennus/kuume/flunssa/lihaskramppi/hengitysvaikeus -yhdistelmän, joten en päässyt edes kakkosreissulle ikeaan mukaan, jonka toimitti Ville isänsä ja veljensä kanssa. Ostoslistan laitoin kuitenkin mukaan ja sieltä saapuikin lähes elintärkeä kapistus:


Vaaterekki! Tän unelma-asunnon ehkä ainoa huono puoli on vaatekaapin tanko-osan pienuus, vielä kun mulla on sellanen ikean roikkuva lokerojärjestelmä siellä viemässä tilaa. Nyt on asiat paremmin, kun sain vaaterekin. Se tuo jotenkin kivaa fiilistä tilaan, ja kun asettelee vaatteet värijärjestykseen niin se on oikeastaan aika kaunis sisustuselementtinäkin. Eikä puhettakaan siitä että vaatteet on näkyvillä, niin on helppo heti sängystä katsoa että mitäs sitä tänään laittaisi päälle, eikä ehkä unohtele niitä vaatteita sinne kaapin pohjalle, nimimerkillä muuttoa tehdessä "hei vähän kiva paita onks mulla tällanenkin?!". Joopa joo. Yks Ikeareissu olisi vielä ainakin tässä edessä, ehkä ensviikolla, kun tarvii lisää henkareita ja aterimia, ja se keittiönpöytäkin olis ihan kiva. Tosin saatetaan saada keittiönpöytä lainaan :D


Tilasin myös uudet kuoret puhelimeen, joista Villen kommentti oli "överit". No eihän oo, ne on söpöt. Tosi söpöt. Paitsi että ne meni heti ekana päivänä rikki, tosta rusetista roikku sellanen ketjupallerohärpäke, joka irtos ja tippui jonnekin päin Kannelmäkeä. Löytäjä saa pitää, se ehkä vaan vaikeutti elämää ton kanssa. Ainoa huono puoli noissa kuorissa on (se lisäks että ne vie törkeesti tilaa enkä saa ostettua töistä sellasta superhienoa leopardikännykkäpussia) että ne ei suojaa näyttöä yhtään, kun ne ei tuu ns. yli sen näytön. Huono juttu varsinkin kun tietää noiden iPhonejen näyttöjen kestävyyden ja mun tavan heitellä ja tiputella puhelinta minne sattuu. No toivotaan parasta. Mä lähden nyt viettämään vapaapäivää.

sunnuntai 8. heinäkuuta 2012

It takes hands to build a house, but only hearts can build a home

Terkkuja uudesta kodista! Tää viikonloppu vietettiin siis kamoja kehä ykköstä pitkin siirrellen, ja nyt musta tuli espoolainen! Meidän koti sijaitsee ihan Sellon lähellä, pari vuotta sitten valmistuneen kerrostalon kolmannessa kerroksessa. Tää on ihan mun unelmien koti, en voi uskoa että saatiin jotakin näin ihanaa. 45 neliöinen kaksio on jo nyt aivan kodin tuntuinen, vaikka täällä vasta yhden yön oon nukkunut.

Kaikista parastahan muutossa oli että Ville ei ollut kotona, me siis muuteltiin mun porukoiden kanssa, ja nyt täällä on ihan mun näköistä :) no ei, isot sisustusvalinnat ollaan tehty kyllä yhdessä. Vielähän tää on tosi keskeneräinen, esimerkiks mattoja, keittiön pöytä ja partsin kalusteet puuttuu ihan kokonaan, mutta mulle tää on jo nyt enemmän koti kun edellinen ikinä.


Vanhemmiltani saatu nalle siellä odottelee unikaveria :)


Homssuinen muuttaja ihan inskana uudesta kodista





Keittiö on pikkasen tyhjä vielä, mutta kyllä se siitä täyttyy - varmaan liikaakin..



Nyt oon hyvä vaimo ja meen ottamaan itsetehdyn karppauspizzan pois uunista ja odotan Villeä kotiin. Ehkä korkkaan jo meidän uuden kodin juhlistusskumppapullon ja syön pari mansikkaa.

Tai sitten vaan katon pari jaksoa sinkkuelämää ja lakkaan olemasta tällanen pikkuvaimo...